No, Joutseno jäi nyt hyvän matkan päähän taakse ja sitä painellaan täyttä höyryä eteenpäin... mitäpä sitä paikalleen jäisi junnaamaan? elämässä on niin paljon muutakin, ja muistot on aina tallella ja niitä voi kertailla itekseen tai porukalla, tärkeintä on nyt saada taas elämästä kiinni ja aloittaa taas jälleen kerran alusta.

Kyllä se jotenkin sydämelle kävi kun joutui halaamaan rakkaita ystäviä ja sanomaan hyvästit toistaiseksi. Nyt vasta tajuaa kuinka helppoa se oikeastaan olikin kun itse lähti. Siinä ei tarvinnut sanoa hyvästejä moneen otteeseen ja vaikka se viimeinen vilkaisu olan yli kirpaisikin, se oli siinä ja sitten katsottiinkin taas eteenpäin. Viimeinen viikko oli hyvin vaikea kaikille, koska porukkaa katosi opistolta välillä ihan yhtäkkiä... ja sitten taas välillä ihan silleen että sitten seistiin portailla vilkuttamassa ja nielemässä kyyneliä. Ei voinut muuta kun ajatella ja kirota mielessään että perkele, taas yksi koti pitää jättää. Opiston porukoista oli jo tullut niin läheinen, että oltiin siinä kuin yhtä suurta perhettä hyvine aikoineen ja draamoineen ja tietenkin rakkaan perheen hajoaminen on tuskallista koettavaa. Mutta niin kuin me aina opistolla sanottiin: "Elämä on" ja tämä ei ollut loppu, vaan jatkoa on luvassa. Ei ehkä yhtä usein (lue: päivittäin), mutta aina kun mahdollisuus tapaamiselle tulee vastaan. Ei Suomi nyt niin suuri maa ole, etteikö me jotain reunionia saataisi kokoon, right guys? ;)

Nyt olen Espoossa mutsin kämpillä loisimassa pari viikkoa. Suunnitelmissa on yo-juhlia ja pääsykokeita ja jahka niistä on selvitty kunnialla, niin sitten paluu rakkaani luo Lappeenrantaan <3 Ehkä pieni 'loma' mutsia piristämässä on ihan hyvästä minullekin, ja saapahan jotain tehtyä eikä tule vain istuttua kämpillä masentuneena työn puutteesta (vaikka olenkin vankasti päättänyt, että työtä saan vaikka henki menisi!)

Pääsin myös Ikeaan ostelemaan kaikkea tarpeellista kämpille Lappeeseen :) pitäsi olla joka naisen unelma, mutta mua se pikemminkin hirvitti. Kun ei vain ole mitenkään käytännöllinen ja naisellinen, ni minkäs teet?! Tuskan hiki otsalla ja pienoinen hullunkiilto silmissä siellä sitten menin mutsin kanssa ja ostelin kaikkea mitä ehdottomasti tarvitsi.... ja joitakin tarpeellisia esineitä/asioita lupasin avualiaasti pölliä mutsiltakin sen nurkista pyörimästä, kuten esim. pannualusia, patakintaat, kakkuvuoan, kattilan, jne. katsoo nyt mitä mieltä mies on mun osteluista, vaikka se lupasikin olla valittamatta ;D

Viimeinen viikko opistolla pyörähti käyntiin pommiin nukkumisella, aamupalalla torkahtelemalla, englannin tasotestillä ja kymmenellä tikkarilla... nyt kaapin alimmalla hyllyllä olla möllöttää puolen litran tequila pullo, jolla on päässään (suullaan?) pienehkö muovinen sombrero, yli puoli pullollista mandariini vodkaa, puoli pullollista metsämansikka Koskenkorvaa, Swing-pullo ja epämääräinen lukumäärä päärynäsiidereitä. Eiköhän noilla eväillä selvitä (tai no, siis sählätä) tämä viikko (ja vuosi) loppuun. Kunniakas loppu elämäni tähän mennessä parhaalle vuodelle. :)

Viikonloppuun mennessä pitäisi olla pakattuna ja valmiina jättämään taas yksi koti taakse ja alkaa rakentaa uutta pesää toisaalle. Onneksi seuraava koti on jo tuttu, turvallinen ja miellyttävä; nimittäin poikaystäväni kämppä Lappeenrannassa. Avaimet ojennettiin minulle meidän puolivuotispäivänä ja sen jälkeen ollaan yhdessä suunniteltu kämpän uutta ilmettä ja tulevaa kesää yleisellä tasolla. <3

Mieli on lievästi sanottuna ollut haikea Briteistä paluun jälkeen. Miten aika pääsi taas yllättämään tälleen?! Neljä päivää enää jäljellä... ei se ole aika eikä mikään! Paras siis ottaa kaikki irti siitä ajasta joka on jäljellä... ja sen jälkeen ottaa rohkeasti seuraava askel odottavaan uuteen elämään. :)